Oli olemassa pelkästään koirakilpailulajeja, joiden liikkeisiin/suorituksiin koulutus perustui. Näitä lajeja myös harrastettiin pelkästään määrätyillä kentillä/alueilla määrättyjen käskyjen avulla - ei juurikaan kotona.

Oli - yleisesti - olemassa pelkästään "perinteistä" koirankoulutusta, joka ei tuntunut kunnollisesti tehoavan useimpiin rotuihin/yksilöihin. Täytyi siis löytää perussyy, miksi näin on!

Siksi, että... "perinteinen" koirankoulutustapa on lähtöisin SOTILAS-koulutuksesta (jossa ylempi johtaja-ihminen käskytti/koulutti alempaa ihmistä).

Eli tehottomuuden suurimpana syynä oli...

"pilkuntarkka ihmiseltä ihmiselle"-koulutus, jossa koiranomistajaa/ohjaajaa ei opetettu "ajattelemaan koiraksi", lukemaan koiraa eikä "puhumaan koiraa".

Sen vuoksi ihminen ei ymmärtänyt koiraa - ja mikä pahinta, koira ei eläimenä pystynyt millään ymmärtämään myöskään ihmistä.

Tavallisia koiranomistajia paljolti kammoksuttaa kilpaileminen. Silti he haluavat mielellään harrastaa "jotain järkevää" koiransa kanssa (kuten muuan Faarinkäälyn koirakoulussa Tokoagia opiskeleva mies vaimoineen totesi).

Nämä ihmiset terveen järjen omaavina haluavat myös edistyä opiskelussaan ja kertoivat kaipaavansa ns. ruohonjuuritason opiskelu- ja koulujärjestelmää, joka olisi rennon mielekästä ja se opettaisi käytännön yhteiselämää varten ja - jotta siinä tosiaan voisi edetä (että motivaatio koiralla/ohjaajalla säilyisi) tarvitsematta kilpailla.

Piti siksi löytää/kehitellä koirankoulutusmuoto,

jossa "puhuttaisiin SAMAA kieltä = koirienkieltä",

jossa olisi enemmän "luonnonmukaista aivotyötä" sekä koiralle että myös koiranomistajalle,

joka olisi rennonpaa ja "toimisi" joka paikassa - kotonakin,

joka olisi järjestelmällisesti edistyvää ja

jossa ei silti mentäisi eteenpäin keskenään kilpailemalla...